...nimittäin laiturinnokka. Viikonloppu oli pyhitetty kaikelle muulle paitsi kalastukselle, mutta päätin su iltapäivällä heitellä hetken istualtani laiturilta. Odotukset tälle touhulle oli täysi nolla, mutta kyllähän sillä aikaansa tappaa.
Joku vartin verran viskottuani tärppäsi. Hetkeen ei tuo, ah niin voimantuntoa antava, juttu ole tapahtunut, kun eka vavan kahvaan välittyy iskun voima ja sitten kelatessasi tunnet kuinka tuo merenelävä tappelee vastaan. Blogia pidempään seuranneet tietävätkin että ei ole ahti ollut armollinen meikäpojille. Siinä sitten paniikin omaisesti kelailin haueksi jo tunnistamani eväkkään rannan tuntumaan ja huomasin ettei haavi ollu lähellä. Vapa nopeasti paremmalle puoliskolle ja syöksyin veneeseen. Takasin tulessani, huomasin että haukea roikotettiinkin puoliksi ilmassa:D. Kumminkin ilman suurempaa draama fisu haavin ja rannalle.
Meillä on hoidossa tuollainen sileä karvainen mäyräkoira. Rudy on sen nimi. Rudy on todistanut omistavansa ehkäpä koiramaailman herkimmät hermot ja jokapäiväisen k
oiranelämän suorittaminen on todellakin tuskatuttavan jännää. Karvanaama on kirjaimellisesti säihkätänyt liikkuvaa heinänkortta... kahdesti peräkkäin. Nyt kun hauki oli saatu turvallisesti maihin ja aloin hamuta jollain millä sen saisi hengiltä, nosti koira hirveän metakan tansahteli meikän ja kalan ympärillä. Paremman puutteessa junttasin kivellä tajun kankaalle(siis kaltalta en koiralta), niin siitäkös se riemu vasta repesi. Hetken siinä vielä pyörittyään koiruus käveli ympäriinsä rinta rottingilla ja uskalsi jopa tehdä itsenäisesti retken laiturin päähän, mikä oli ollut sitä ennen Mordoriin verrattava paikka. Kaipa piskillä heräsi joku alkukantainen vietti, että nyt saatiin saalista.Kalan painoksi tuli 1.19 kg(tiedän, tälläisillä ei yleensä kauheasti leveillä mutta on ollut hetken hiljaista:)). Koirakin palasi nopeasti omaksi pelokkaaksi itsekseen.
Nii joo Zero Points, kun ei ollut taistelupari messissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti