Noniin.
Nyt on vaappu valmis. Tota pitäis hioa varmaan kaks päivää mutta ei jaksanut. Maalitkin oli näppärästi loppu niin joutu vetämään oranssia pohjaksi, hopeaa mahaan ja kultaa selkään. Näillä mennään.
Toi selkä ja maha nyt ei ole ihan satavarma, katotaan sitten kuinka päin se ui siinä vedessä. Kieli kiinnitty julmetulla määrällä epoksiliimaa, toivottavasti kanssa pysyy ja päällä on lakkaa varmaan noin 5 märkää kerrosta. Koukkuja laittaessa tuli haava sormeen.
Mutta perkele, onpahan nyt.
Koska jokaisella maailman vatipäällä pitää olla blogi, niin kyllähän meilläkin. Ja kerrottavaahan maailmalle riittää! Nimittäin niitä parhaitta juttuja, eli kalajuttuja. Tämä blogi keskittyy kahden arjensankarin taisteluun luonnonvoimia vastaan. Samalla toivoen pieniä almuja Ahdilta. Kuten blogin lukija tulee huomamaan, olemme melkoisen tumpeloita tässä jalossa lajissa, mutta ei se mitn.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Viilaten ja höyläten
Noniin,
Nyt on vaapun muodot pääpiirteittäin kasassa.
Eli ensin kaksi balsan palaa sahalla raamiksi, toiseen balsaan piirtää suunnilleen vaapun muodon ja sahailee karkeasti. sen jälkeen ääriviivojen hiominen. Kun tämä on tehty niin toiseen balsaan tehdään samanlainen muoto.
Seuraavaksi väännellään rautalangasta rungon sisään koukuille ja lukolle paikat ja kun tämä on tehty niin sivellään erikeepperiä toiseen rungon puolikkaaseen ja ruuvipenkissä liimataan yhteen rautalangan kanssa. sitten vaan viilataan vitusti ja haetaan muotoa.
Seuraavaksi pohjamaalit ja varsinaiset maalit ja lakkaus jnejne
Nyt on vaapun muodot pääpiirteittäin kasassa.
Eli ensin kaksi balsan palaa sahalla raamiksi, toiseen balsaan piirtää suunnilleen vaapun muodon ja sahailee karkeasti. sen jälkeen ääriviivojen hiominen. Kun tämä on tehty niin toiseen balsaan tehdään samanlainen muoto.
Seuraavaksi väännellään rautalangasta rungon sisään koukuille ja lukolle paikat ja kun tämä on tehty niin sivellään erikeepperiä toiseen rungon puolikkaaseen ja ruuvipenkissä liimataan yhteen rautalangan kanssa. sitten vaan viilataan vitusti ja haetaan muotoa.
Seuraavaksi pohjamaalit ja varsinaiset maalit ja lakkaus jnejne
Opetellaan vaapun tekoa
Päivää,
Ilmeisesti täytyy jotain tehdä tuolle kalahommalle. Kaupan vaapuilla ei nouse kun meren mutaa eli eikun itse tekemään siis parempia. Kaupasta lähti tarvittavat kamat, balsat, koukut, renkaat, rautalangat ja kielet tai mitä nyt ovatkaan. Viila, ruuvipenkki ja saha työstöön eli noin 50e:n arvosta tavaraa. Saa nähdä mitä tästä tulee.
Ilmeisesti täytyy jotain tehdä tuolle kalahommalle. Kaupan vaapuilla ei nouse kun meren mutaa eli eikun itse tekemään siis parempia. Kaupasta lähti tarvittavat kamat, balsat, koukut, renkaat, rautalangat ja kielet tai mitä nyt ovatkaan. Viila, ruuvipenkki ja saha työstöön eli noin 50e:n arvosta tavaraa. Saa nähdä mitä tästä tulee.
lauantai 26. heinäkuuta 2008
Tiistai on toivoa täynnä
Moro,
Tiistaina mentiin kalaan. Kävin honkkarista hakemassa pari varmaa vaappua, Rapalan Originalin ja Magnumin joka oli maalattu kaloja kiihottavaksi hauenpoikasen (vihreään) maastoväriin. Sää oli hyvä ja odotukset taas korkealla.
Aloin muuten just miettiä noita värityksiä. Magnumi siis esittää vihreää kalaa. Miksi helvetissä joku toinen kala, vihreän vipeltäjän nähdessä miettisi että "vihreä kala, varmaan tosi hyvää"? Minä ainakin kalana söisin kalan värisiä kaloja jos niikseen tulee.
Tätä teoriaa tukee se, että Ismolla nappasi silakan tapaisella vaapulla. Näppärästi 300g kuha, ei tarvittu haavia veneeseen nostossa. Ismolla oli kaksi vapaa käytössä eli pisteet puolitetaan. Joka tapauksessa, peli auki.
Ismo: 1,35p
Sauli: 2,03p
Tiistaina mentiin kalaan. Kävin honkkarista hakemassa pari varmaa vaappua, Rapalan Originalin ja Magnumin joka oli maalattu kaloja kiihottavaksi hauenpoikasen (vihreään) maastoväriin. Sää oli hyvä ja odotukset taas korkealla.
Aloin muuten just miettiä noita värityksiä. Magnumi siis esittää vihreää kalaa. Miksi helvetissä joku toinen kala, vihreän vipeltäjän nähdessä miettisi että "vihreä kala, varmaan tosi hyvää"? Minä ainakin kalana söisin kalan värisiä kaloja jos niikseen tulee.
Tätä teoriaa tukee se, että Ismolla nappasi silakan tapaisella vaapulla. Näppärästi 300g kuha, ei tarvittu haavia veneeseen nostossa. Ismolla oli kaksi vapaa käytössä eli pisteet puolitetaan. Joka tapauksessa, peli auki.
Ismo: 1,35p
Sauli: 2,03p
Vahva tunne
Terve,
20.päivä sunnuntaina mentiin kalaan. Henkilökohtaisesti oli otsikossa mainittu tunne kalan tulosta, sen verran pitkään oli kuivaa kautta kestänyt. Kierrettiin Ismon kanssa peruslenkki aavelaivan ohi vuosaaren sataman kupeeseen ja sieltä sitten itäänpäin, kai.
Aivan naurettava syönti taas kerran! Miten voi olla mahdollista että tänä kesänä ei nouse kalan kalaa niiltä paikoilta mistä vuosi sitten sai kalaa pistämällä suunnilleen haavin veteen!?
Viimekerralla Ismolla jäi magnumi pohjaan. Noi tilanteet on metkoja ja etenee näin:
1. Helvetinmoinen tartunta. "Saatana KALA ISKI!". Seuraa välitön hyvänolon tunne kalastajassa. Kalakaverilla taasen päinvastainen tunne.
2. Epäilyä. "Ei oo vittu kala, eikun en tiä..." Hyvänolon tunne laskee kalastajalla. Kalakaverilla taasen päinvastainen tilanne.
3. Vitutus. "Vittu pohjassa on.. VOI PERKELE!" Kalastajaa vituttaa sitä enemmän mitä tiukemmassa on. Kalakaverilla taasen päinvastainen tilanne.
Eli niinhän siinä kävi. Viimekesän suvereeni ykkösviehe, Sipoon saariston kalojen kauhu, rapalantummanvihreä helistinmalli niiasi ja kouraisi pohjasta tukevasti ja naks, sinne jäi kirottu.
Tilanteesta teki absurdin sen että noin samoilla sekunneilla taivas avautui ja alkoi sataa vettä. Tilanne siis pysyi samana ja minä sain viimeinkin kokea menetyksen raastavaa tunnetta. Mutta oliko uhraus liian kova? Aika näyttää..
20.päivä sunnuntaina mentiin kalaan. Henkilökohtaisesti oli otsikossa mainittu tunne kalan tulosta, sen verran pitkään oli kuivaa kautta kestänyt. Kierrettiin Ismon kanssa peruslenkki aavelaivan ohi vuosaaren sataman kupeeseen ja sieltä sitten itäänpäin, kai.
Aivan naurettava syönti taas kerran! Miten voi olla mahdollista että tänä kesänä ei nouse kalan kalaa niiltä paikoilta mistä vuosi sitten sai kalaa pistämällä suunnilleen haavin veteen!?
Viimekerralla Ismolla jäi magnumi pohjaan. Noi tilanteet on metkoja ja etenee näin:
1. Helvetinmoinen tartunta. "Saatana KALA ISKI!". Seuraa välitön hyvänolon tunne kalastajassa. Kalakaverilla taasen päinvastainen tunne.
2. Epäilyä. "Ei oo vittu kala, eikun en tiä..." Hyvänolon tunne laskee kalastajalla. Kalakaverilla taasen päinvastainen tilanne.
3. Vitutus. "Vittu pohjassa on.. VOI PERKELE!" Kalastajaa vituttaa sitä enemmän mitä tiukemmassa on. Kalakaverilla taasen päinvastainen tilanne.
Eli niinhän siinä kävi. Viimekesän suvereeni ykkösviehe, Sipoon saariston kalojen kauhu, rapalantummanvihreä helistinmalli niiasi ja kouraisi pohjasta tukevasti ja naks, sinne jäi kirottu.
Tilanteesta teki absurdin sen että noin samoilla sekunneilla taivas avautui ja alkoi sataa vettä. Tilanne siis pysyi samana ja minä sain viimeinkin kokea menetyksen raastavaa tunnetta. Mutta oliko uhraus liian kova? Aika näyttää..
torstai 10. heinäkuuta 2008
Turha Reissu
Lounaan tietämillä näytti sää suht koht rautaiselta ja päätin lähteä duunista hieman aikasemmin kokeilemaan onneani. Tuon kalakaverini oli helppo houkutella messiin lomien johdosta.
Käytiin pyörähtämässä tutuilla vesillä ja tulos oli puhdas nolla. Sääkään ei sitten loppujen lopuksi pahemmin suosinut. Noo tulipahan kokemuksia. (Häviäjien puhetta sanon minä)
Niin joo... tarjoilin kyllä Ahdille uhrin Rapala Magnumin muodossa, sinne jäi pohjaan.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)