Hauen "narrausta"

Tämä meidän kalastaminen alkaa saamaan pikku hiljaa melko koomisia piirteitä. Tänään oli tarkoitus lähteä uistelemaan hieman haukea ja alkuperäisen plänin mukaan olisi rapaloiden ollut tarkoitus olla vedessä klo: 16:30 ja harrastus olisi pitäny jatkua tuonne n. 19:30, koska Saulilla oli menoja.

Monen mutkan jälkeen meikä pääsi veneelle vasta n. kuudelta. ensi töiksemme kävimme heittämässä tuoreen vaimoni mökille ja tarkoitus olisi ollut aloittaa heti sen jälkeen. Toki aikaahan oli enää niukasti, mutta ajattelimme ottaa ilon siitäkin irti. Vapoja kasatessani todellisuus iski. Viehepakki oli jäänyt auton takakonttiin. Ei ollut kaukana, hysteerinen naurun ja itkun sekainen kohtaus:D. Ei auttanut kun käydä hakemassa uistimet autosta.

Lopulta pääsimme pelipaikoille n. klo 18:30. Jäljellä olevasta tunnista jäi itselle käteen varmaan joku 30min. koska siimat olivat kierteellä viime reissun jälkeen, joten jouduin niitä selvittelemään ison osan ajasta.

Niin, ei varmaan tarvitse kertoa ettemme saanet mitään.

Kalan esikäsittely ja alamitat.

Näin ainakin itse pyrin käsittelemään kalan heti kun se on turvallisesti veneen pohjalla.

Mitataan kalan pituus, jos tarvetta. Haukeahan ei tarvitse mittailla, mutta muiden meidän yrittämien kalojen alamitat alla.

Kuha: 37cm
Taimen: 40cm
Meritaimen: 50cm
Merilohi: 60 cm

Jos nimismies on asiasta samaa mieltä, niin seuraavaksi täräytetään fisulta taju kankaalle. Mehän käytämme tähän tuollaista puolen metrin puupalikkaa.

Kalalta kaula auki, hieman kiduksien takaa, niin että sydän pääse pumppailemaan veret pihalle. Venaillaan niin pitkään ettei kalasta enää verta tule ja fisu muovipussiin. Muovipussin voi sitten sijoitta kylmälaukkuun jotta kala pysyy tuoreena.

Kalan loppukäsittely (suolistus, suomustus ja/tai fileointi), mahdollisimman nopeasti kunhan pääsee vähemmän keinuvaan ympäristöön. Kalan tuoreena pitäminen on melkoisen tärkeää puuhaa. Varsinkin lämpimänä kesäpäivänä kala pilaantuu nopeasti ja alkaa haisemaankin melko ikävästi.

Winkkejä

Kalastus tuntuisi olevan laji jossa jaettu tieto on menetetty tieto ja aloittelijan on välillä melekoisen vaikea päästä kartalle, että mitä kokeilla, mistä kokeilla ja millä kokeilla.

Tästä kertoo meidän ensimmäinen kalareissu, jota ei onneksi ole kirjattu minnekään muiden nähtäväksi, (olemmehan jo toista kautta tätä puuhailleet). Tippa linsissähän muistelemme tätä, tarinoissa jo eeppisiin mittasuhteisiin kasvanutta reissua, tuopin ääressä.

Netistä tietoa löytyy, mutta pitää oikeasti osata sitä etsiä ja pystyä myös lukemaan tekstejä rivien välistä. Parhaaksi tavaksi onkin muodostunut alaa harrastavien työkavereiden kiusaaminen. Meikältä tässä vaiheessa muuten suuri kiitos Aville.

Joten ainakin itse olen ajatellut kirjoitella jotain for dummies kamaa tänne blogiin, josko jollekin olisi siitä apua. Kaikkia meikän vinkkejä sitten kannattaa kokeilla omalla vastuulla, koska tällaisen amatöörin neuvoja en ainakaan itse kuuntelisi!:)

Ai niin. Jos joku tänne eksynyt huomaa, jotta :"ei noin poijjaat". Niin ei muuta kuin tekstiä kommentoimaan. Kaikki neuvot otetaan ilolla vastaan.

Sotasuunnitelmaa

Eihän tuohon Saulin tekstiin muuta lisättävää kun, että se on MUSTA HEVONEN. Tulipa hyvä mieli kun pääsin pätemään:D

No joo. Seuraavaan reissuun lähdetään vähän toisilla eväillä. Katselin netistä vähän noita kalapaikkoja ja ensikerralla pitäisi lähteä vielä syvemmälle. Eestiluoto olisi ilmeisesti sellainen mesta että pitäisi tuota jalokalaa alkaa nousemaan. Koska jo nyt maakravut olivat hieman tiloissa kun selailtiin tuolla sipoon selällä, niin saapi nähdä miten poikain käy, kun edetään tuonne vielä aavemmalle ulapalle. Noo pitää katsella vaan tyyni sää ja viritellä tuo plotteri PC kuntoon.

Muita netistä löydettyjä kovan luokan vinkkejä: voitaisiin kokeilla Jigejä(mitä sitten lienevätkään) ja silakkaparven kupeesta ne lohikalat löytyy, joten pitää toi kaiku viritellä taas toimimaan. Ammattilaiset myös suosittelevat, noiden niin mystisten laitteiden, takiloiden käyttöä. Pitää harkita.

Netti on muuten ihmeellinen paikka myös tässä lajissa, mutta omistan kokonaisen kirjoituksen siitä miten tähän lajiin saa kaivettua tietoa ja miten vaikeaa sitä on välillä saada.

Syvällä merellä

Terve,

Käytiin eilen taas kalassa. Suunnitelmana oli lähteä vähän kauemmaksi syvemmille vesille uittamaan Aavetta että ei ihan heti jäisi pohjaan. Sää oli persunätti syyskeli, puolipilvinen ja tuulinen. Vaatetta ei voi olla liikaa mukana näihin aikoihin. Note to myself: valmistele vapa,painot ja ottipelit jo maissa niin ei tartte sekoilla uistinpakin kanssa helvetinmoisessa aallokossa. No pakki pysyi veneessä ja saatiin sitten koukutkin veteen vaikka vähä oli säätämistä.

Ajeltiin sitten pitkin poikin Tallinaa kohti ja siinä hevossaaren kohdalla ismolla riuhtasi tosi kovasti, pirun iso kala vei sitten kalliin Aaveen mukanaan, pohjahan se ei voinut olla, oli niin syvääkin. No ajeltiin siinä sitten saarta ympäri, lukon solmiminen ja uuden uistimen veteenlaitto vei noin 20min eli kyllä se vene vähän heilui.

Mietittiin siinä matkalla että jos alettaisiin metsästämään. Budgetista haulikko ja sitten metsästyskortti povarissa hakemaan riistaa ruokapöytään. Kiehtova mutta toisaalta aika pelottava idea. Ehkä ostan vaan Deer Hunter XII:n tietsikalle.

No vajaa kolmisen tuntia köröteltiin aallokossa ja mikäli jollekin jääny epäselväksi niin ei saatu kalaa.
Mentiin kaakaolle sitten storörenin kahvilaan ja lähettiin vit.

Kaislikossa kuhisee

No hei vaan,

Käytiin muuten kalassa taas. Bustahista oli siis pilssipumppu hajonnut, takuuseen meni toisin kun mersun ohjaustehostimen pumppu joka taannoi Starkin pihassa laukesi. Se pelkkä osa 660e. Voin muuten suositella edukasta huoltamoa johtotähdille jos jotakuta kiinnostaa niin eikun mailia vaan.

Mutta asiaan. Päivä oli kovin vaihteleva säitten puolesta mutta varauduin armeijatyyliin viimesenpäälle kerrospukeutumalla; oli pitkää kalsaria, pooloa poolon päällä ja sikalämmin myssy sadeasuineen. Kuvittelin että suuntaamme syvälle merelle punaista lihaa hakemaan mutta Ismo oli ajatellut illan sopivan hauen, tuon petokaloista veikeimmän narraamiseen. Valittiin karhusaaren kupeesta semmonen haukimainen puokama, ankkurit veteen ja professoria viskelemään. Voin sanoa että vanhoille vetomiehille heittely tuottaa alussa pientä hakemista. Helvetinmoinen riuhtasu vastatuuleen ja lusikka tipahtaaa metrin päähän veneestä, tai lentää täysin heiton päinvastaiseen suuntaan, yleensä kaislikkoon. Valitettavasti ei ole videokuvaa, on vain tämä valokuva.

Kaikkien perusoppien mukaan noitten paikkojen olisi pitänyt kuhista haukia mutta ei sitten mitään. Tuskin yksikään kala kävi edes lähellä ruosteisia koukkuja. Loppuun asti yritettiin mutta kasin pintaan alkaa olemaan jo niin pimeää että oli pakko lähteä taas kerran tyhjin käsin kotiin.

Kasvispyttipannu ja Ahvenpihvit

Terve,

Tuossa päivä-kaksi sitten kävin lounaalla Innopolin ruokalassa Nyliksen kanssa. Innopolissa oli riistaviikot menossa eli kaikenmaailman riistamättöä nimen mukaan. Sattuipa silmään myös kasvisruokavaihtoehto ja sen nimi: Metsästäjän kasvispyttipannu. Nauroin ihan saatanasti mutta hetken mietittyä mieleeni juolahti, voisiko kyseisen metsästäjä olla aikansa suunpieksijä, saluunassa kylän vahvimpana esittäytyvä isäntä joka humalapäissään lankesi syntiin suurimpaan, vedonlyöntiin. Ei kaatunut karhu, pötki ukko pakoon ja juoksi häntä koipien välissä epäonnistuneena takaisin. Nieli sanansa ja vääräleuat nimesi ruoan hänen kunniakseen. Mies menetti arvostuksen, vaimo lähti ja lapset ei halunnut enää tavata. Kiljua juodessa meni loppuelämä, sen pituinen tarina sen ruoan takaa.

Myyttisiin mittoihin kasvanut kalannarraajien tarina menee kutakuinkin samaa rataa mutta vielä tilanteen voi muuttaa, viikonloppuna käydään Ismon kanssa kokeilemassa taimenta sun muuta eväkästä. Vene on kuulemma tikissä. Jos sataa, tissiposket pysyy ircissä. Jos ei, käydään Ahdin luona almuja pyytämässä.

Kalaonnen on käännyttävä tai muuten syödään Kotisaaren kala-annosta, makaroonia ja jauhelihaa ketsupilla tai Aron Ahvenpihvejä, keitettyjä pottuja ja kalanmuotoon muovailtuja jauhelihapihvejä.

Syksyn tunnelmia

Terve vaan,

On ehkä aika pikkuhiljaa alkaa niputtamaan tuntoja tämän kesän seikkailuista ja saavutuksista. Kohtuu lyhyt kirjoitus siis tulossa, arvaan näin etukäteen.

Jos kesästä näin yleisellä tasolla jotain mainitaan niin paska oli, ei pääse mihinkään. Vettä tuli varmaan joka saatanan tekojärvi ääriä myöten täyteen mutta sähkön hinta nousi silti. Ja lämmitystähän tarvitsikin, kylmää oli. Lauha viime talvi sekoitti kalojen pasmat täysin joten kesän 2007 kalapaikoilta ei tänä vuonna noussut juuri mitään. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut pitää huonon paikan merkkinä jo sitä, jos lämpimänä päivänä apajilla ei muita ollut kuin meidän venekunta. Ottakaamme tästä opiksi.

Tyhjiä poukamia haravoidessa liian moni uistin jäi pohjaan, Ismolta saldo oli iso läjä Magnumeita ja allekirjoittaneen 07 kauden takuuvarma Rapala sekä omin kätösin viilaama ja maalaama kauniin kullan-punainen balsavaappu. Kerkesi jälkimmäisellä onneksi pari ahvenaa nousta.

Kauden keskeytti Ismon Intian komennus ja huipensi veneen rikkoutuminen syyskuussa. Toivottavasti tulee kylmä talvi, pääsisi vaikka pilkille.