sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Hieman edes toivoa

Olin ottanut liukumilla perjantain vapaaksi, ihan vain päästäkseni kalaan. Lämpimän viikon jälkeen oli toivoa ilmassa, koska isot pojat ovat kertooneet, jotta kuha alkaa nousemaan matalammalle kun meriveden lämpötila nousee. Pelipaikoilla vesi olikin 'bout 20 asteista, joka on kuulema se raja.

Saldo oli loppujen lopuksi 1 tod pieni hauki, 1 alamittainen (n. 30cm) kuha, yksi näköhavainto kuhasta ja liuta tärppejä. Kalaa sentään tuli. Yksi näistä kuuluisista isoista pojista olikin sitten saanut samaisena iltana 7 kuhaa ja 1 hauen. :D

Toivoa siis on. Kellonaika ei kuulema ollut optimein, eli tänään sitten lähdetään tuossa illalla ja haetaan tuota auringonlaskun molempia puolia.

Saas nähä.

Pistetilanne.

0.3 Ismo
0.0 Sauli

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Aina on hyvä sää grillata

Moi,

6.6 järjestettiin rautatientorilla pallogrillauksen SM - kisat. Kyseessä on siis makkaravalmistajan järjestämä kokopäivän tapahtuma koko perheelle, jonka ohessa järjestetään kutsukilpailuna pallogrillauksen suomenmestarusutaisto. En ole kysynyt, mutta melko varmasti voin sanoa että Ismo ei ollut kutsuttujen joukossa, sen tason grillaajasta on meinaan kyse:D

Eli 4.6 torstaina siis mentiin kalaan. Illalla, vesisateessa, koska se on paras keli. Kala syö illalla ja varsinkin vesisateessa. Vielä parempi olisi jos sumu valtaisi maan ja vedet ja olisi mahdollisesti pakkasta, silloin siis kalat vasta syövätkin. Ennen onkien vesillelaskua Ismo grillaili pienen pienellä alitehoisella pallogrillillä wilhelmit pekonipäällysteellä millä ei siis ehkä olisi herunut kunniaa kisoissa:D tokkopa oli edes lämmin koko pötkylä.:D

No. Lähettiin miehissä sitten kalaan hakemaan kuhaa. Kutukausi menossa, ovat aktiivisia. Jotkut kommentoi tätä että onkohan nyt moraalisesti oikein kutuaikana kalastaa mutta voidaan vastata tähän että ihan sama, ei sieltä mitään nouse vaikka miten olisivat muitten mielestä aktiivisia. Tappioita meinasi tulla vaapun verran mutta sepäs jäikin kiinni jonkun katiskaan, eli saatiin takaisin ottipelit. Ja niin rottia ei olla että muitten katiskoja alettaisiin "loottaamaan". Loppuillasta vitutti taas ihan entisenlailla plus että oli vielä helvetin kylmä ja märkä olla.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Taimenkausi...

... taitaa olla tältä osaa ohi. Syksyllä sitten uudestaan yrittämään.

Hyvinhän tämä jalokalan narraaminen ei menny. Joka suunnasta kuulee uutisia, että kausi oli paras miesmuistiin, mutta naabejen ottimiin ei yksikään käynyt.

Nyt voikin sitten miettiä, jotta mikä meni vikaan? Homman avain juttu ilmeisesti on, kuten jo aikaisemmin olen maininnut, tuo silakkaparvien löytyminen. Kevät on sitä aika kun se kutee rannemmassa. Ilmeisesti ei alottelijat sitten osuneet silakkaisille mestoille tänä keväänä. Pitää asiaa tutkiskella ja udella ensikautta silmällä pitäen.

Eipä tässä muutakun uusia koitoksia kohti. Eli kuhakautta availemaan!

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Löytyi se paras kalapaikka...


...nimittäin laiturinnokka. Viikonloppu oli pyhitetty kaikelle muulle paitsi kalastukselle, mutta päätin su iltapäivällä heitellä hetken istualtani laiturilta. Odotukset tälle touhulle oli täysi nolla, mutta kyllähän sillä aikaansa tappaa.

Joku vartin verran viskottuani tärppäsi. Hetkeen ei tuo, ah niin voimantuntoa antava, juttu ole tapahtunut, kun eka vavan kahvaan välittyy iskun voima ja sitten kelatessasi tunnet kuinka tuo merenelävä tappelee vastaan. Blogia pidempään seuranneet tietävätkin että ei ole ahti ollut armollinen meikäpojille. Siinä sitten paniikin omaisesti kelailin haueksi jo tunnistamani eväkkään rannan tuntumaan ja huomasin ettei haavi ollu lähellä. Vapa nopeasti paremmalle puoliskolle ja syöksyin veneeseen. Takasin tulessani, huomasin että haukea roikotettiinkin puoliksi ilmassa:D. Kumminkin ilman suurempaa draama fisu haavin ja rannalle.

Meillä on hoidossa tuollainen sileä karvainen mäyräkoira. Rudy on sen nimi. Rudy on todistanut omistavansa ehkäpä koiramaailman herkimmät hermot ja jokapäiväisen koiranelämän suorittaminen on todellakin tuskatuttavan jännää. Karvanaama on kirjaimellisesti säihkätänyt liikkuvaa heinänkortta... kahdesti peräkkäin. Nyt kun hauki oli saatu turvallisesti maihin ja aloin hamuta jollain millä sen saisi hengiltä, nosti koira hirveän metakan tansahteli meikän ja kalan ympärillä. Paremman puutteessa junttasin kivellä tajun kankaalle(siis kaltalta en koiralta), niin siitäkös se riemu vasta repesi. Hetken siinä vielä pyörittyään koiruus käveli ympäriinsä rinta rottingilla ja uskalsi jopa tehdä itsenäisesti retken laiturin päähän, mikä oli ollut sitä ennen Mordoriin verrattava paikka. Kaipa piskillä heräsi joku alkukantainen vietti, että nyt saatiin saalista.

Kalan painoksi tuli 1.19 kg(tiedän, tälläisillä ei yleensä kauheasti leveillä mutta on ollut hetken hiljaista:)). Koirakin palasi nopeasti omaksi pelokkaaksi itsekseen.

Nii joo Zero Points, kun ei ollut taistelupari messissä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Tuttua ja turvallista.

Eli taimenta yritettiin uistella. Sää oli kaunis, eli veneilynähän tämä reissu oli mitä mainion. Niin että tuliko mitään?:D No ei. Kun siirryimme sipoon selälle, niin kaiku kyllä näytti että fisua olisi. Ainut pieni juttu, että kalaa olisi ollut n. 10 metrissä ja eihän meillä siimapainojen kanssa uistin uppoa kuin 'bout 4 metrin syvyyteen. Eli olisiko nytten aika siirtyä kuuluisien takiloiden käyttöön? Tuleeko tästäkin uusi epäonnistuminen jo ah niin sankkaan joukkoon. Aika tämän näyttää. Jos feilataan, niin feilataan sitten näyttävästi!

Otettiin muutama kuva uudella hienolla kamerallani, että on ees jotain millä elvistel. Ekan kuvan ilme kertoo tuskan määrän tässä touhussa:D

Ai niin taistelupari oli taas vääntänyt itselleen vaapun ja kyllähän se ui. Ei tullut silläkään mitään, mutta toisaalta eipä jäänyt pohjaan.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Mystistä touhua

Kuten jo Sauli hieman asiaa valaisi, ei tämä homma oikein luonnistu. Nyt on konsultoitu kaikkea, aina työkavereista, internettiin ja tulos on ollut täysi nolla. Meritaimenblogin mukaan kalaa pitäisi suomenlahdella olla, enemmän kuin miesmuistiin, mutta eipä se vaan tartu meidän ottipeleihin. Eli miehissä on pakko olla vika:D.

Kertaan tässä vielä vinkit mitä olen saanut haalittua kasaan eri lähteistä.

Veden lämpötila pitäisi olla 7-12 astetta. Se että miten syvälle mennään ei pitäisi olla niin tarkkaa lämpötila ja ennekaikkea, että saaliskalaa löytyy, joten alueella pitäisi olla silakkaparvia (tää onkin jännä kysymys, että millä tämän toteaa, veneellä ajella ja katsoa kaiusta?:)). Uistinta pitäis viskoa rannan tuntumassa ja rannan pitäisi olla kivikkoinen ja esim. saaressa valitaan se tyyni puolisko. Säänä sopisi parhaiten tuollainen sumuinen keli. Uistinta pitäisi uittaa tyyliin. kelaa, lopeta kelaaminen ja anna uistimen laskeutua pohjaa kohden, kelaa uudestaan. jne...

Jos joku asiaan vihkytynyt tätä blogia lukee, niin ei muutakuin kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Tyhjän saa pyytämättäkin

Päivää,

käytiin eilen sunnuntaina kalassa. Käteen ei jääny kun rusketus mutta yhtään heittopeliäkään ei jäänyt pohjaan eli koko reissun saldo oli itseasiassa varsin positiivinen! Ismo on viimeaikoina lukenut pahinta blogikilpailijaamme, meritaimenblogia (http://meritaimen.blogspot.com/) ja saanut selville katalien vihollisten käyttämiä salaisia taktiikoita:

1. Veden lämpötilä optimaalisimmillaan meritaimenelle on 7-9 astetta. Tämä ehto täyttyi. Ismo sai lopultakin asennettua kaikuluotaimen johdot, parin minuutin homma kuulemma ja vuosi meni, tällä siis mittaroitiin lämpötilaa.

2. Kivikkoinen ranta. Näitä löytyi varsin helposti.

3. Sumu. No sumua ei ollut

4. Vesisade, mieluummin vielä vaakasuoraan. Oli nätti ja lämmin päivä, sateella en kalasta, se on varma. Pakko on kalojen syödä nättinäkin päivänä imo.

Viskeltiin nelisen tuntia eikä minkäänlaista lupausta edes. Luulen että meritaimenblogin kalastajat tietää vielä jotain mitä me ei tiedetä tai kyseessä on suuremman luokan huijaus!?

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Elite fishing season 3 has begun!

Päivää,

Käytiin eilen lauantaina kalassa. Päivä oli nätti ja lähdettin Honkkarin kautta liikenteeseen sillä heitin vanhan vapani alkukeväästä roskiin täysin palvelleena. Katsoin hyllystä mahdollisimman muovisen yhdistelmän ja hintaa kyseiselle vapa-kela-siimatkin_jo_valmiina -setti maksoi parikymppiä.

Hyllystä mukaan Ismo zalsoja pari kappaletta plus muutama tarjouslipare kun kuitenkin jää pohjaan. Näillä siis mennään. Suunnitelma on körötellä sipoon selälle hevossaaren kupeeseen ja rantautua tyynelle puolelle viskelemään, koska siellä ne meritaimenet on, lämpimän mesimassan kupeessa. Ismon työkaverilta siis vinkkinä.


Kätevästi ensimmäisen vartin aikana jää eka Ismo pohjaan kun tottumattomana heittelijänä sain koko kelan siimasotkuun. No, sattuuhan noita ja rahalla saa aina uusia. Uutta lusikkaa kiinni ja jäi se toinenkin puolentunnin sisällä pohjaan kiinni. Kiva paikka sinänsä jos olis ollu grilli ja makkarat mukana. No päätettiin sitten siirtyä toiselle saarelle mutta ei sieltäkään mitään noussut, tosin ei tullut menetyksiäkään.


Ainiin. Tilanne siis O_o

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Veneen lasku

Eli mulla on näköjään kavereita(vielä), kun sain maaniteltua kaksi jantteria tuuppimaan tuota potskia veteen.

Tilanne näytti heti kättelyssä tutulta ja turvalliselta, eli kaikki epäonnistumisen merkit olivat ilmassa. Sovittu kyyti pääsi tulemaan vasta 2h myöhemmin kun oli neuvoteltu ja pääsimme lähtemään maista vasta klo 19:00 ja pelipaikoille päästesämme, totesimme että vesi oli tod. alhaalla mikä lisäsi kiitettävästi tuota meidän urakkaa.

Lyhyesti virsi kaunis. Kolmella raavaalla miehellä saatiin lykittyä vene ilman suurempaa draamaa mereen ja venekkin starttasi ihan nätisti. Itse laskussa meni joku vajaa tunti viskitauon kanssa. Eli mikään miljoonasta kauhuscenaariosta ei toteutunut, mikä on sinänsä ihme. Noo ettei homma ihan putkeen olisi mennyt, niin meikä unohti veneen ketjun venevajaan, jota sitten jouduttiin käydä hakemassa.

Sinänsä ihan onnistunut reissu.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kohta taas narraamaan merenelävää

Heipparallaa lukija,

Noniin ei ollut pilkki se meidän juttu, pari kertaa käytiin kattomassa meiningit ja taisi sieltä joku sintti Ismolla nousta eli se siitä. Kohta aletaan tekemään taas sitä missä ollaan eniten hyviä, eli uistelemaan. Ainakin täällä etelässä on varsin kesäiset kelit tullu niin päätettiin sitten laskea Busta'h merivesille ensi tiistaina eli vapun alla.

Kuten ehkä pari postia aiemmasta raportista käy ilmi, veneen nosto oli, sanotaanko-näin, vittumainen urakka mutta ismo lupasi hoitaa jonkun kolmanneksi kaveriksi. No, katotaan miten käy. Todennäköisesti vene on jossain jumissa ja lopulta se syöksyy hallitsemattomasti johonkin väärään paikkaan kone edellä ja tulee remontti.

No, toisaalta jäähän aikaa tehdä vaappuja. Varastossa olisi muutama kappale jo maalausta vailla valmiita aihioita. Luulen että tulee taas tiukkaa vääntöä kalakuninkuudesta yhden välivuoden jälkeen. Viimevuonnahan viinapulloa ei yhteistuumin luovutettu koska oli niin surkea kalakesä. Nimenomaan, kalakesä.

maanantai 16. helmikuuta 2009

tuulta ja kylmää.

Näköjään taisteluparini kerennyt jo blogiin kirjoitella, mutta lisäilen muutaman lauseen itsekkin.

Ei tosiaan ihan kokatavaksi asti ollut noissa kaloissa, toisaalta ei me oltukkaan kuin joku tunti pelipaikoilla. Alkoi itselle ainakin tuleen hieman kylmä. Pakasta ja tuulta oli. Pitänee varmaan poistella jotain parempia talvikamoja, joita vois käyttää joko lasketellessa tahi sitten jotain kelluntahaalrin tyyppistä. Noo kattoo nyt. Hommahan voi olla melkoisen kiehtovaa tuollaisena kauniina kevät päivänä.

Eipä kait siitä sen enempää.

..ja kalaa tulee

Morjens,

Käytiin viime viikonloppuna lauantaina pilkkimässä taas. Tällä kertaa meren rannassa, siellä missä vene on kesäisin. Pakkasta oli semmoiset reilu 5 astetta ja taivas pilvinen. Honkkarin kympin kairakin teki vielä kivuttomasti reikää ja ei muutakun kärpäsen tuokka koukkuun ja nykimään.

Ismolla nappaili peräti kolme ahventa, suurin taisi olla 15cm pituinen ja kaikki palautettiin takaisin kasvamaan. Itse käytin semmoista pikkukalan näköistä vekotinta siiman jatkeena ja eihän sillä mitään tullut.

No, ainakin konsepti toimii jotenkuten. Jos vaikka tulisi nätti aurinkoinen pakkaspäivä niin viihtyisi pitempäänkin jäätymättä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Pilkillä murhaniemessä

Terve,

Käytiin kalassa. Tarkemmin pilkillä Bodominjärvellä. Tässä on nyt tuota pakkasjaksoa kestänyt sen verran että etelässäkin alkaa jäätä olemaan järvillä. Päätettiin sitten käydä hakemassa perus pilkkisetit kun alkaa tuo sisäfile jo tympimään pikkuhiljaa, merenelävää halajaisi mieli.

Eli pilkki starter paketti, retkituoli/reppu -yhdistelmä, jääsiivilä, naskalit ja jigi on jotakuinkin noin 35-50euron sijoitus ja kaira lähtee mukaan esim honkkarista 30eguliinilla. Siitä sitten bodomin murhaniemen kohdalle reikää poraamaan ja koukkua veteen. Tämä on helppoa touhua, ei tartte miettiä vaappuja eikä syvyyksiä. senkun nykii pilkkiä ja kaataa termoksesta kahvia.

Sinänsä yllättävää että koko parintunnin sessio seuraili perus kalareissua, eli ei sitten yhtään minkäänlaista näpyä tai lupausta. Pilkkimisessä on se kiva juttu että jäästä kyllä näkee ne suosituimmat paikat eli ei tarvitse välttämättä kamalasti edes arvailla. Ismo kyllä liukastu jäällä pari kertaa näyttävästi. No, seuraavalla kerralla sitten.