Ja munat pataan.

Käytiin Saulin kanssa viime sunnuntaina kokeilemassa onneamme. Lajeina olivat haeun heittokalastus ja ahvenen/kuhan jigaus.

Päivä oli todella sateinen, mutta eihän se luonnollisesti tällaisia kalamiehiä haittaa. Kalanhan pitäisi syödä sateella! No voin kertoa ettei syönyt. :D Saldona oli hauesta ja ahvenesta näköhavainto. Meikällä oli kuha jigissä kiinni. Otin kohtuu varomattomilla otteilla kalaa veneeseen ja mereenhän se tipahti. Kala oli about mitoissa.

Reissun tulos siis täysi nolla. Nyt kun lajit vähän vaihtui, niin heti alkoi myös vaikeudet. Tänään uudestaan, joten raporttia seuraa. Yritän saada vanhemman tieteenharrastajan messiin. :)

Jigailua

Tytöt halusivat hypätä kyytiin, kun lähdin tyyppäileen vähän jigausta. Etsin kaiun avulla kalaisia mestoja ja joitakin luulin löytäneeni. Pääsin siis kokeileen uutta vapaani. Hyrräkelalla ei tuntuisi saada lennätettyä jigiä ihan samaan malliin kuin avokelalla, mutta ei se aivan onnetonta ollut. Tulos sen sijaan oli. Nakkelin jonkun tunnin. Sonjakin nukahti touhun aikana, joten ilmeisen tylsää oli katseleminen. Tulos siis nolla.

Innosta puhkuen.

Kun lähdimme pois, ajelin aika hitaasti ja löysinkin muutaman kohdan missä kalaa oli pirusti pohjassa. Noihin kohtiin sitten ensi kerralla. Katselin, että saaremme edustalla oli pari venettä ollut aika pitkään samalla paikalla. Viholliset olivat pysähdyksissä yhden matalikon luona. Tämäkin on siis ensi kerralla kokeiltava mesta. Ensikertahan on jo huomenna ja vettä on luvattu. Pitänee kilpailija poissa apajilta. :)

Kanssaveneilijät varmasti ajattelivat veneseurueestamme, että siinä on isi pakottanut koko perheen "jännän" harrastuksen pariin. Halusivat itse kyytiin, vannon!

Aluevaltaus.

Käytiin eilen toveri Saulin kanssa honkkarissa ostamassa vähän jigikamoja. Itselleni matkaan tarttui erillaisia silikonipötkylöitä, jigipäitä ja vapa. Ajattelin valjastaa lajiin hyrräkelan, joka on pyörinyt nurkissa.

Tänään pääsen vähän testaileen settiä ja huomenna sitten taisteluparin kanssa tositoimiin.

Armonlaaksossa: Loppusanat

Kiitokset kaikille osallistujille! Allekirjoittanut nautti todella paljon ja mukaan lähti myös hyviä oppeja tulevaisuutta varten.

Kaiken kaikkiaan vkl oli antelias monessakin suhteen. Ennätyskalaa tuli ja opettelin uuden kalastusmuodon (jigauksen). Tästä on taas todellakin hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, uusin eväin. Tähän osallistun ensikin vuonna. :)

Armonlaaksossa: Jigailua

Kun olimme launtaina haukihommissa, niin toverit olivat nostelleet 10 kiloa haventa jigeillä ja litkoilla. Tästä luonnollisesti innostuneena käytiin kanssa la kokeileen, mutta kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, homma ei oikein luonnistunut.

Sunnuntaina uusilla kikoilla siis kohti ahven-vesiä. Keli oli kohtuu tuulinen, mutta parempi kuin edellisenä päivänä, joten perusjutut onnistuivat. Noin 30 min nyittyäni jigiäni pohjaa pitkin, oli tulos taas nolla. Anttihan nosteli nohevana miehenä koko ajan kalaa ylös. Manailin sitten vehkeitäni, koska niissähän se vika. Antti nappasi meikän vavan kouraansa, toisella heitolla kala kiinni ja veneeseen. Veti taas vähän sanattomaksi, eli miehessä vikaa. :D Antti vähän opasti, että pienemmillä pompuilla ja opetus tuotti tulossa. Nostinkin ekana jigi-ahveneni nopeasti.

Reilun parin tunnin uurastut tuotti vaivaiset 5 ahventa, mutta kumminkin. Anttihan veti koko reissulla 100 abborraa mukaan. Tekijä miehet todellakin erikseen. :)

Armonlaaksossa: Ennätyksiä

Viikonloppu oli siis omistettu firmamme kalakerhon reissulle. Tämä Särkisalon Armonlaaksoon suuntautunut matka oli itselläni ensimmäinen, mutta muulle porukalle jo vakioksi muodostunut.

Meikä tultiin noutamaan toimistolta klo 18:40, josta matka kohti vuokrattua mökkiä alkoi. Olimme perillä vajaa 2 tuntia myöhemmin. Muu porukka oli saapunut paikalle jo päivemmällä ja olivatkin saaneet nostettua kalaa. Ilta alkoi olemaan jo sen verran myöhä ja sääkin oli sateinen ja tuulinen, joten homma meni lähinnä saunomiseksi.

Aamulla heräilimme 6:30 ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti merta. Aamupäivän venekuntamme kävi kokeilemassa haukea. Itse nappasin yhden noin kiloisen. Puolilta päivin suuntailimme kohti mökkiä ja lihapatoja.

Aamuisia maisemia, ennen vesille lähtöä.

Jatkoimme touhuja joskus ennen kolmea ja yritimme vähän jigailla ahventa. Aloittelevalle jigaajalle keli jossa olimme oli todella rasittava. Tuuli paljon ja meikän vavassa on suht koht tummaa siimaa, joten siiman näkeminen oli käytännössä mahdotonta. Nollathan siitä touhusta tuli. Eipä nappaillut muillakaan, joten vaihdoimme lajia uudestaan hauestukseen.

Suuntasimme haukisten kaislikkojen ääreen. Jonkun 10min. nakeltuamme se iski. Vapa tapui todella rajusti. Tiesin heti, että vähän isommasta möröstä olisi kysymys. Kelailin fisun veneen viereen ja Tomin kanssa taiteilimme sitten haukea haaviin. Joka oli aika onnettoman kokoinen, joten vaikka kalajutulta kuulostaakin, niin eipä meinannut mahtua.  Hauki veneeseen ja kuva onnellisesta kalamiehestä kalan kanssa.

Ismon ennätyshauki: 5kg.

Loppu ajasta en saanutkaan sitten mitään, mutta eipä haitannut.

Kala oli itselläni todellakin ennätys kala. Mittari värähti viiteen kiloon. Anttikin oli rikkonut enkkansa. 570 grammaisella ahvenella. Ironista tässä juttussa on muuten se, että itsehän jaksan aina narista Saulille kun se käyttää meikän kamoja. No nytten oli Tomin kumikala itsellä kiinni, jolla hauet nappasin :D

Antin ennätysahven: 570g

Duunikavereiden matkaan

Jatkan näitä kalastusreissuja, vähän poikkeavissa porukoissa. Nyt olisi tarkoitus lähteä Armonlaaksoon, Särkisaloon viikonlopuksi kalaan. Suuret kiitokset tästä firman kalastuskerholle. Katsotaan kuinka äijäin käy. Tiivistelen varmaan sitten jonkinnäköisen matkakertomuksen, kunhan kotiin selviän.

Pojasta polvi. part.2

Lauantaina suhailin aamutuimaan Haukivuorelle. Vastassa olivat isä, setä ja mummo. Perillä olin klo. 12:10, joka oli kuulemma myöhäinen tosi erämiehille. Pääsin kumminkin juuri sopivasti mummoni lihapatojen ääreen.

Vanhempi tieteenharrastaja

Lounaan jälkeen ajelimme pelipaikoille, eli mökille. Ei muuta kuin vene tulille ja kohti kangasjärven ottipaikkoja. Kalastuksen aikana, sää oli kohtuullinen. Aurinko paistoi suurimman osan, muutamia vesikuuroja lukuun ottamatta. Saalis oli laiha. Isä näytti taas kaapinpaikan ja nosti tollaisen about vajaa kiloisen hauen. Muuten ei saatu mitään. Päätettiin sitten yhdessä tuumin, että vaihdetaan lajia jäniksen metsästykseen. Kuulostaa kohtalokkaalle, tiedän. Tämä tulee varmasti yllätyksenä, mutta meikällä on metsästyskortti. :D

Mummon lettujen + lakkahillon (todella hyvää kamaa) ja kahvin kautta sitten kohti uusia koitoksia. Päästyämme pelipaikoille, vettä alkoi tulemaan ihan kohtuullisesti, joka sitten vaikeutti koiran jäniksen löytämistä. Herrasmiehinä venailtiin autossa, että josko jotain tapahtuisi. Isä ja setä räpäläilivät koko ajan kännyköitään. Joku insinööri on kehitellyt koiran tutkapannat, joita voi sitten seurata puhelimista. Tässä vaiheessa päivittelin mielessäni, että mihin maailma on menossa. Metsien miehet vertailevat mobiiliteknologioita.

Hommasta sinänsä ei tullut mitään, ei koira lähtenyt ajamaan. Päätimme viellä kerran vaihtaa lajia, ja kävimme kävelemässä yhden saaren rannat läpi, sorsan toivossa. Tyhjää oli sekin täynnä.

Hauskaa oli, pitää lähteä joskus uudestaan. Itselläni on arviolta 6 vuotta, kun viimeksi olin metsästämässä käynyt. Ehkä laajennamme blogia myös tähän suuntaan, tai sitten emme. Kalaahan on tullut, joten olisi kutkuttavaa lisätä repertuaaria alueille, missä epäonnistumisia alkaa tapahtumaan enemmän. :)

Isän oppiin.

Kuten aikasemmasta postauksesta huomaatte, isäni on kalamiehenä hieman toista luokkaa kuin meikäläinen. No mikäs sen parempi tapa kehittyä kuin lähteä mestarin oppiin.

Olen siis menossa huomenna Haukivuorelle, josta isäni on kotoisin, tarkastamaan Kangasjärven apajat. Kyseessä pikareissu. Aamulla Stadista lähtö ja illalla takas. Katsotaan kuinka miesten käy.