Lukijamatkalla

Päivää,

 Aikoinaan Apu-lehti lennätti lukioita ns. lukijamatkoille kun oli oikeat jutunaiheet vähissä. Saatiin sitten lukea miten oli reissu sujunut; Oli tarjoilu pelannut Finnairilla ja taputettu railakkaasti kun ei kuoltukaan laskeutuessa. Alkuviikko sitten grillattiin sahatyöläisen nahkaa punaiseksi ja loppuviikolla häämötti todellinen loman kliimaksi, possujuhlat, jossa tarjolla ilmaista viinaa, pääsylipun lunastaneille!

Mietittiin tässä että aika hyvä konsepti, meidänkin pitää kokeilla moista. Ihailija- kirjeiden ja palautepostikorttien valtavasta aarista arvottiin onnellinen voittaja ja rimpautettiin Heikille Espooseen. Heikki kyllä väitti että ei ole koskaan kuullutkaan moisesta blogista mutta kalareissu kelpaa kyllä aina, kuhan ei vaan sada, tuule tai ukkosta. Sää oli varsin mainio eikä sadepilviä näkynyt mailla eikä halmeilla, lähdettiin siis porukoissa Sipoonrantaan.

Pelipaikoille mentäessä käytiin läpi koko sateenkaareen värikirjo, ja todettiin että kaikenväriset vaaput on varsin kovia ottipelejä, sininen ehkä hitusen muita kovempi. Värikeskustelu lopetettiin itseasiassa epäilyyn kalojen kyvyestä havaita eri värejä. Mutta onhan se kiva kun pakissa on paljon kivannäköiseiä vaappuja.

Koska oltiin lukijamatkalla ja aikonaan Finnairin lomalennoillakin sai olutta, tarjottiin Heikille omenasiiderit. Nämä tölkit on nököttänyt kämpän nurkassa jo kohta kaksi vuotta kun ei ole kenellekkään oikein kelvannut. Vavat oli ollut vedessä vasta puolisen tuntia kun alko sataa vettä ja tuulla, näin se vaan sää muuttuu silmänräpäyksessä. Onneksi oli mukana Alepan muovikasseja niin sai hetkeksi sateensuojaa. Illan jo hämärtyessä sade voimistui, alkoi tuulla ja ukkostaa, Heikin vapa taipui ja veneeseen nousi ammattimaisella otteella 450gr Kuha. Ja mitä vielä! Saulin vapa se vasta taipuikin hetkeä myöhemmin ja saaliiksi saatiin n. 650gr Kuha.

Tästä sitten kotisatamaan pikkuhiljaa körötellessä olikin sitten vähän hiljaisempaa kalojen suhteen. Ukkonen toki jyrisi muutaman kilometrin päässä takana. Ei siis mikään turha reissu tämä!

Leivitetyt kalafileet pannulla - Resepti

Määrä: 4 henkilöä
Valmistusaika: n.15 min.

Aineet:
400 g kalafileitä (kuvassa kuhaa).
2 ruokalusikallista vehnäjauhoja.
1 teelusikallinen suolaa.
1/2 teelusikallista valkopippuria.
(mahdollisesti muita mausteita. esim. jotain chiliä)
Voita paistamiseen.

Valmistus:
Tee vehnäjauhoista ja mausteista seos. Fileiden pitäisi olla huoneenlämpöisiä ja kuivia. Pyörittele fileet seoksessa. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita reilusti voita. Tiputa lämpöä ennen paistamista ja paista 2-3min puoleltaan.

Paistettuja fileitä voi käyttää mitä kekseliäimmin. Yksinkertaisimmillaan perunoiden ja kastikkeen kera, salaatin proteiini lisukkeena tai vaikka kalahampurilaiseen.

Viimeisiä viedään

Elokuu on jo taittunut puoleen ja syksy alkaa kolkuttelemaan ovella. Eilinen oli silti todella lämmin päivä. Tätä juhlistimme perheen kanssa linnanmäellä. Voin kertoa ettei oltu ainoat, joilla sama idea.

Illalla sitten sain houkuteltu entisen työtoverin, Samuelin matkaan. Kävimme heittämässä anoppini mökille ja pääsimme aloittelemaan about seiskalta. Tunnin verran haahuiltiin, ilman suurempia tapahtumia. Pari tärppiä taisi tulla. Päätin ohjata veneeen kahden saaren välistä, joka on jo ollut tunnetusti hyvä paikka ja tämä tuotti tulosta. Olin juuri aikeissa vaihtaa uistina ja nappasin vavan käteen ja vapa taipui heti. Tämä kuha tappeli epäkuhamaisesti vastaan, mutta kala veneeseen. Varma täysimittainen. Heti kun olin saanut operoitua eväkkään, taipui toinen vapa. Toistelin edelliset manööverit ja taas täysimittainen kala sisään.

Kuvattavalta toivotaan muikeampaa ilmettä.

Illan pimetessä vaihdoimme vähän matalimmille vesille, joista sitten  Samuel nappasi itselleen ihan hyvän kokoisen ahvenen.

Ilta meni siis putkeen. Itselle kaksi ruokalaa ja ensikertalaiselle messissä kunnon ahven. Pitää katsella vielläkö tulee mahdollisuuksia kuhan uisteluun, vesien kylmetessä. Vai pitääkö suuntatua niihin kuuluisiin uusiin haasteisiin, eli alkaa jigailemaan. Aika taas näyttää. :)

Ahven: 320g, Kuha: 540g ja Kuha: 670g

Hiidenvedellä

Oho. Nyt on melkein kaksi viikkoa vanha juttu. Noo mutta pitäähän tämäkin tarina jakaa. :)

Entinen luokkakaverini ja nykyinen työtoveri on myös kova kalamies. Toisin kun meikät, hän käy uistelemassa järvellä. Pitkin kesää oltiin yritetty sopia yhteistä kuhastusta, mutta aikataulut eivät osuneet kohdille kuin vasta nytten. Mukaan lähti myös pari muuta työkaveria, joten vene oli lastattu hyvällä duuniporukalla.

Kävin nopea koulun jigaamisesta, jota en ollut koskaan aikasemmin kokeillu. Homma meni suurinpiirtein niin, että ajeltiin veneellä sellaisille mestoille missä alkaa kalaa näkymään kaiussa ja sitten aletaan viskoa jigejä veteen. Ideana on pomputella sitä silikoni pötkylää pohjaa pitkin. Itse en saanut mitään, muut näytti nostelevan jotain ahvenia.

Antti ja antin esimerkki kuha. Pieniä olivat.

Itse uistelu oli melko tulokseton. Taisimme saada 4 alamittaista kalaa (tarkennus: niitä oli 5). Kalat olivat niin erehdyttävän näköisesti saman kokoisia, että oma teoriani oli, että sama fisu oli jäänyt seuraamaan meitä. Aika suuri osa ajasta meni kohtuu pahojen siimasolmujen selvittelyssä. Ammattimiehet taas asialla.

Hauskaa oli, vaikka saalis oli vähän laiha. Pitää ottaa uusiksi!

Ja pojasta polvi ....

.... paranee, tai sitten ei.

Sain tässä tänään sähköpostia isältäni, hänkin on ilmeisesti blogimme vakiolukija ja oli huomannu, että olin käynyt veljeni kanssa vähän kalastamassa. No eihän siinä, sähköpostin liitteenä tosin oli kaksi kuvaa. Kokoa tuolla kuhalla oli kiitettävät 4.89 kg ja pituutta 76 senttiä. Kyseessä siis todellakin järkäle.

Onnittelut vaan faijalle. Vaikka itselläni on ollut hyvä vuosi määrällisesti, niin vetää kyllä hiljaiseksi. :D Kaipa tästä on sitten ihan hyvä jatkaa.

Iltakalassa.... yksin.

Lauantai oli kohtuu tuulinen päivä ja odottelin, että keli olisi tyyntynyt illaksi ja niinhän se tekikin, muttei totaalisesti.

Miehen mieli vei kumminkin kalaan. Koska olimme mökillä, niin myöhäisen päivällisen jälkeen lähdin vetämään vähän viehettä busterin perässä. Homma oli sinänsä melko tuttua, mutta 3 vapaa ja 1 mies + tuuli aiheutti kohtuu mielenkiintoisia tilanteita. Kala nimittäin iski selällä ja sähelsin sen, varmasti kohtuu koomisen näköisesti, veneeseen. Painouistin ja vaappu oli suht jämäkästi kiinni haavissa ja siinä sitten merellä yritin selvitellä sotkua veneen keinuessa. Kalan rimpuilukaan ei sitten tuonut paljoa helpotusta touhuun. n. 30 min meni hommassa, ennenkuin sain paketin selvitettyä.

Hetki ennen fileointia

Homma päättyi sitten viime metreillä toiseen täysimittaiseen. Homma meni melko paljon samalla tavalla kuin ekan kanssa, mutta tällä kertaa olin jo niin valmis, että papitin kalan, vedin muut vavat sisään ja painelin mökille. Eli selvittelin sotkun paremmilla hermoilla ja päivän valossa. :)

Broidin kanssa kalassa.

Voin heti kättelyssä kertoa, että meidän suvun miesten tulee kalastaa. Olen varmaan ollut vähän mustalammas "mahti" saaliitteni takia, mutta tämä kesä on tuonut hieman kunniaa takaisin!

Veli oli käymässä kihlattunsa kanssa stadissa ja päätyivät sitten parhaaseen hommaan mitä meidän kulmilla voi tehdä, nimittäin kuhan uisteluun. Päivällisen jälkeen suuntasimme siis auton nokan kohti itämeren vesiä.

Ilta oli jälleen todella kaunis ja täysikuu oli kohtuu möllykkä. Kalaakin tuli. Katri nappasi yhden 460 grammaisen ja itse lopetin homman tollaiseen 540 grammaiseen. Otso jäi tällä kertaa valitettavasti ilman saalista. Yritys tosin hyvä ja yksi melkein veneeseen saatu.

Eli kalaa tuli. Suuret kiitokset vieraille ja pitää ottaa joskus uusiksi!