Olimme maakuntamatkalla kotikonnuilla, eli itä-Suomessa. Illan pimentyessä ja lapsien mennessä nukkumaan, vaimot päättivät lähteä saunaan, joten totesimme ystäväni Rikun kanssa tilaisuutemme tulleen ja pakenimme kalalle.
Joten ei muuta kuin vene käyntiin ja kohti seikkailuja. Haukea ja ahventa oli kuulemma luvassa, koska Puruvedessä ei tietojen mukaan kuparikylkeä saa. Pelipaikoille päästyämme, uistimet veteen ja luonnollisesti molemmilla miehillä alkoi kovien kalajuttujen kertominen. Molemmat olivat, ainakin juttujen perusteella, Euroopan kovimpia kalastajia.
Hetken aikaa uistinta vedettyämme, jotain pomppasi, jotain kohtuu isoa. Vene parkkiin ja viskomaan. Itse vaihdoin vaapun hopeiseen isoon Vibrax-lippaan. Hetken viskottuamme iski ja kohtuu kovasti iskikin. Pienen väsyttelyn jälkeen sain kalan veneen viereen ja tässä vaiheessa oli vaikea sanoa, mitä oikeasti siiman päässä oli, ainut mitä näki, että kohtuu kokoinen möllikkä oli kyseessä. Ei muutakuin kala veneeseen haavilla ja ihmettely alkoi.
Särkikala oli kyseessä, mutta oma tulkintani kalasta oli, että näyttää lahnalta, mutta ei sinne päinkään. Jotenkin, vielä oli sellainen ymmärrys, ettei lahna kauheasti uistimista ollut kiinostunut. Eipä Rikullakaan ollut parempaa ideaa, mistä kalasta oli kyse (kovia kalamiehiä, in deed). Fisua irroittaessa, mietimme kalan kohtaloa, koska kumpikaan ei kalaa osannut nimetä ja kalan ruokakelpoisuudesta ei ollut tietoa, harrastin jotain mitä en yleensä tee. Eli C&R:ää.
Muuta ei sitten reissulla tullutkaan. Joten mökille päästessämme, ei auttanut kun kaivaa iPad esille ja internettiin katsomaan, että mikähän otus oikein oli kyseessä. Pienen wikipedian tutkimisen jälkeen totesimme, että luultavasti säynehän se oli. Kala olisi ollut savustettuna ilmeisen maukaskin, joten kalan päästäminen jäi vähän harmittamaan.
Koska vaakaa ei ollut, niin arvioimme fisun painoksi päälle pari kiloa. Lukija voi itse päätellä kuvasta.
