Virkavaltaa part.3

Tässä meidän jo ehkäpä eeppisessä tarinassa tuli aivan uusi luku männä viikolla. Olin perjantaina töissä kun merivartiostosta soitettiin ja kyseltiin omistammeko tuollaisen sinisen M-mallin busterin. Myönnettyäni syyllisyyteni, kerrottiin että rakas aluksemme oli löydetty kellummassa hylättynä. Vielä ei päivystäjä kyennyt sanomaan oliko vene minkälaisessa kuosissa ja lupasi soitella takaisin, kunhan partio oli käynyt.

Voitte vain kuvitella, millaisia ajatuksia risteili tässä vaiheessa päässä. Pahin skenaario oli luonnollisesti, että koko vene olisi ripattu moottoreita, kalastuskamoja, bensatankkeja jne. myöden joten luonnehtisin tuota puolituntista, ennenkuin partio soitti takaisin, sanalla: pitkä.

Puhelun tultua totesin olleemme onnekaita. Ilmeisesti merirosvoille oli tullut keskeytys ja vierailusta oli muistona vain ylimääräinen mela, mutaa veneen lattialla ja hieno bilteman lenkkiavain. Voitolle jäätiin! Moottorin irroitus aikeissahan tuossa ollaan oltu. Mutta on se hienoa että muutkin feilaa, niiden tekemisissään!

Että tälläistä tällä kertaa. Itse kalastus rintamalla ei oikein kerrottavaa :D

Kalastus kera virkavallan part 2.

Päivää rakkaat lukijamme,

Omasta puolesta myös pahoittelut viimeaikaisesta hiljaiselosta. Jos jokapäiväinen tarkistuskäynti vituttaa niin vinkkinä voidaan kertoa että laita vaikka Netscapen feedeihin tämä niin automaattisesti huudattaa jos tulee jotain uutta.

Eli kuten ismo kertoikin niin viimeviikolla käytiin kalassa, pahasti espanja-paraguay pallopeli-iltana mutta kalastus ennen kaikkea. Eli lähdettiin vetämään nätissä iltasäässä tutuille paikoille, tunnelma oli mitä korkeimmillaan ja odotusta ilmassa. Heti vartin jälkeen alkoi kyllä vituttaa ihan entisenlailla mutta jatkettiin silti. Kaveri soitti ja hehkutti vuosikymmenen potkupallopeliä ja totesin siihen että kiva, täällä on hiljasta niinkuin aina. No, hetki tämän jälkeen vapa taipui aivan limitille ja kalahan siellä, KIROTTU! Noo, siinä sitten aloin kelaamaan ismon upeaa kelaa ja kun kala tuli sukkana veneen lähelle, Ismo nokkelasti totesi että tarvitsenko haavia. Normaalisti suomalainen ymmärtää suomalaisen ironiaa, äänenpainoista sun muista mutta tässä Ismon heitossa ei ollut ironian hiventäkään, no ei sitä haavia nyt tarvittu, olihan se kuha kokonaiset 250g.

Koska kyseessä on kova peli sääntöinen ja poikkeuksineen (säännöt löytyy vuoden 2007 postauksista, poikkeukset matkan varrelta), kala pitää toki mitata koska aika rajoilla oltiin. No, talven aikana oli ötökät nakertanut meidän virallisen kuhamitan paskaksi joten meni arpomiseksi. Päätettiin että on se ylimittainen enemmän kuin alimittainen ja toisaalta kun mietitään, tunnutaan sitä arpovan vähän isommissakin kisoissa näinä päivinä.

Jatkettiin siinä sitten kalailua ja huomattiin että rannikkovartiosto on kovin kiinnostunut kalamiesten puuhista, ratsaavat mokomat rehtejä ruorijuoppoja. Kuvassa Ismo ja takana pilkistävä rannikkovartioston vene.


Tulihan ne lopulta meidänkin veneelle, mukava yliluutnantti oli, ei puhalluttanut koska meistä näkee jo kaukaa että ollaan aina selvinpäin vesillä. uhkaili kuitenkin sakoilla mutta anto armon käydä oikeudesta vaikka oli vähän valot palaneet veneestä. Ja luvatkin luonnollisesti on kunnossa, ne kun saa nykyään kätevästi Intternetistä (http://www.kalakortti.com/). Eikä sitä yliluutnanttia edes ne kiinnostanut. Mutta, hieno ilta. Ite sain kalan ja ismo sai melkein sakot. Tästä on hyvä jatkaa.

Kadonnut vuosi.

Varmaan rakkaat lukijamme ovat ihmettelleet kokonaisen vuoden puuttumista seikkailuissamme. Syynä allekirjoittaneella on isäksi tuleminen, joka on sitten rajoittanut tätä sydäntä lähellä olevaa harrastusta.

Vuosi on siis ollut mitä antoisin, muuten paitsi harrastusten osalta :D, mutta ehkäpä tämä taas tästä.

Kuhastus kera virkavallan

Huh. Yli vuosi viimeisimmästä blogauksesta. No nyt tulee!

Oltiin mestoilla huhujen mukaan hyvään aikaan, mikä tarkoittaa tuoss auringonlaskun molempia puolia. Sauli oli lähtenyt sotaan hieman soitellen, eikä miehellä ollut edes omaa vapaa. Hövelinä jätkänä jouduin sitten lainaamaan yhden omistani. Kun kalastus alkoi, niin kaveri oli jo virittelemässä minun viehettä vapaansa. Tämä oli jo hieman paksua :D

Eipä siinä sahattiin taas tuttuja kulmia ja tilanne oli taas vähintäänkin tuttu, meri vaikutti kuolleelta. Sauli sai yhden pienen n. 250g kuhan, mutta muuten mitään ei tullut.

Olimme kyllä valmistautuneet seilaamaan merta vielä ainakin 1.5h, mutta tumma vene ilmestyi taivaanrantaa. Katseltiin tuon uhkaavan hahmon toimia ja eikös se kiilautunut toisen samoissa puuhissa olevan veneen kylkeen. Merivartiosto oli tullut sotkemaan meidän rauhaa. Periaatteessa kaikki piti olla kunnossa, mutta veneen lähtiessä meitä kohti alkoi vaikuttamaan ettei kaikki ollut ihan ok. Veneen kannelle nousi nohevan oloinen upseeri tivailemaan miksei veneessä ollut valoja päällä. Aloin jo väittämään vastaan, koska olin juuri napsauttanut valot veneeseen, mutta katselin takavaloa ja totta, pimeä oli. Ei paljon auttanut. Sain armoa ja luvan heittää Saulin takaisin autolle ja itseni mökille.

Mitä tästä opimme? Polttimoita pitää ostaa veneeseen. Melkoisen pienestä oli kyllä kiinni:)

Ps. Oli rennon oloinen kaveri tämä merivartioston mies :)