Huh. Yli vuosi viimeisimmästä blogauksesta. No nyt tulee!
Oltiin mestoilla huhujen mukaan hyvään aikaan, mikä tarkoittaa tuoss auringonlaskun molempia puolia. Sauli oli lähtenyt sotaan hieman soitellen, eikä miehellä ollut edes omaa vapaa. Hövelinä jätkänä jouduin sitten lainaamaan yhden omistani. Kun kalastus alkoi, niin kaveri oli jo virittelemässä minun viehettä vapaansa. Tämä oli jo hieman paksua :D
Eipä siinä sahattiin taas tuttuja kulmia ja tilanne oli taas vähintäänkin tuttu, meri vaikutti kuolleelta. Sauli sai yhden pienen n. 250g kuhan, mutta muuten mitään ei tullut.
Olimme kyllä valmistautuneet seilaamaan merta vielä ainakin 1.5h, mutta tumma vene ilmestyi taivaanrantaa. Katseltiin tuon uhkaavan hahmon toimia ja eikös se kiilautunut toisen samoissa puuhissa olevan veneen kylkeen. Merivartiosto oli tullut sotkemaan meidän rauhaa. Periaatteessa kaikki piti olla kunnossa, mutta veneen lähtiessä meitä kohti alkoi vaikuttamaan ettei kaikki ollut ihan ok. Veneen kannelle nousi nohevan oloinen upseeri tivailemaan miksei veneessä ollut valoja päällä. Aloin jo väittämään vastaan, koska olin juuri napsauttanut valot veneeseen, mutta katselin takavaloa ja totta, pimeä oli. Ei paljon auttanut. Sain armoa ja luvan heittää Saulin takaisin autolle ja itseni mökille.
Mitä tästä opimme? Polttimoita pitää ostaa veneeseen. Melkoisen pienestä oli kyllä kiinni:)
Ps. Oli rennon oloinen kaveri tämä merivartioston mies :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti