Pojasta polvi. part.2

Lauantaina suhailin aamutuimaan Haukivuorelle. Vastassa olivat isä, setä ja mummo. Perillä olin klo. 12:10, joka oli kuulemma myöhäinen tosi erämiehille. Pääsin kumminkin juuri sopivasti mummoni lihapatojen ääreen.

Vanhempi tieteenharrastaja

Lounaan jälkeen ajelimme pelipaikoille, eli mökille. Ei muuta kuin vene tulille ja kohti kangasjärven ottipaikkoja. Kalastuksen aikana, sää oli kohtuullinen. Aurinko paistoi suurimman osan, muutamia vesikuuroja lukuun ottamatta. Saalis oli laiha. Isä näytti taas kaapinpaikan ja nosti tollaisen about vajaa kiloisen hauen. Muuten ei saatu mitään. Päätettiin sitten yhdessä tuumin, että vaihdetaan lajia jäniksen metsästykseen. Kuulostaa kohtalokkaalle, tiedän. Tämä tulee varmasti yllätyksenä, mutta meikällä on metsästyskortti. :D

Mummon lettujen + lakkahillon (todella hyvää kamaa) ja kahvin kautta sitten kohti uusia koitoksia. Päästyämme pelipaikoille, vettä alkoi tulemaan ihan kohtuullisesti, joka sitten vaikeutti koiran jäniksen löytämistä. Herrasmiehinä venailtiin autossa, että josko jotain tapahtuisi. Isä ja setä räpäläilivät koko ajan kännyköitään. Joku insinööri on kehitellyt koiran tutkapannat, joita voi sitten seurata puhelimista. Tässä vaiheessa päivittelin mielessäni, että mihin maailma on menossa. Metsien miehet vertailevat mobiiliteknologioita.

Hommasta sinänsä ei tullut mitään, ei koira lähtenyt ajamaan. Päätimme viellä kerran vaihtaa lajia, ja kävimme kävelemässä yhden saaren rannat läpi, sorsan toivossa. Tyhjää oli sekin täynnä.

Hauskaa oli, pitää lähteä joskus uudestaan. Itselläni on arviolta 6 vuotta, kun viimeksi olin metsästämässä käynyt. Ehkä laajennamme blogia myös tähän suuntaan, tai sitten emme. Kalaahan on tullut, joten olisi kutkuttavaa lisätä repertuaaria alueille, missä epäonnistumisia alkaa tapahtumaan enemmän. :)