Tytöt halusivat hypätä kyytiin, kun lähdin tyyppäileen vähän jigausta. Etsin kaiun avulla kalaisia mestoja ja joitakin luulin löytäneeni. Pääsin siis kokeileen uutta vapaani. Hyrräkelalla ei tuntuisi saada lennätettyä jigiä ihan samaan malliin kuin avokelalla, mutta ei se aivan onnetonta ollut. Tulos sen sijaan oli. Nakkelin jonkun tunnin. Sonjakin nukahti touhun aikana, joten ilmeisen tylsää oli katseleminen. Tulos siis nolla.
 |
| Innosta puhkuen. |
Kun lähdimme pois, ajelin aika hitaasti ja löysinkin muutaman kohdan missä kalaa oli pirusti pohjassa. Noihin kohtiin sitten ensi kerralla. Katselin, että saaremme edustalla oli pari venettä ollut aika pitkään samalla paikalla. Viholliset olivat pysähdyksissä yhden matalikon luona. Tämäkin on siis ensi kerralla kokeiltava mesta. Ensikertahan on jo huomenna ja vettä on luvattu. Pitänee kilpailija poissa apajilta. :)
Kanssaveneilijät varmasti ajattelivat veneseurueestamme, että siinä on isi pakottanut koko perheen "jännän" harrastuksen pariin. Halusivat itse kyytiin, vannon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti